KIRJOJEN PUUTARHA
フィンランド文学情報サイト

ニュース

【作家レーナ・クルーンの祝辞-フィンランド政府外国人翻訳家賞授与式にて】
   
フィンランド政府外国人翻訳家賞授与式 2007年度のフィンランド政府外国人翻訳家賞の授与式が8月24日にヘルシンキで行なわれました。本年度は、本サイトスタッフの末延弘子さんと英国人翻訳家 David Hackstonさんがこの賞を受賞しました。授賞式で作家のレーナ・クルーンが祝辞を述べてくれました。その文面を和訳つきで掲載します。
   
  Hiroko 24.8.2007  2007年8月24日のヒロコ

Syksyllä 2001 sain hämmästyksekseni kuulla, että muuan Hiroko Suenobu Yokohamasta oli japanintanut jo useita tekstejäni. Tuo tunnetematon oli ahkeroinut palkkiotta ja pyyteettömästi, tietämättä lainkaan, saisiko milloinkaan käännöksiään julki.

2001年秋、横浜に住む、あるスエノブヒロコという人が、私の数々の文を日本語に訳しているということを、驚愕の思いで聞き知りました。この見知らぬ人物は、なんの見返りも求めずにひたすらに訳し、その訳がいつ日の目を見るのかもわからないのに、情熱を注いでいました。
   
Sähköpostiviestien kautta tutustuin pian paremmin tähän henkilöön. Hirokon kirjeistä olikin koituva minulle paljon iloa seuraavina vuosina. Niiden tuore ilmaisu, suomenkielen ällistyttävä hallinta ja omaperäiset sananvalinnat puhumattakaan viesteistä henkivästä elämänfilosofiasta ovat saaneet minut riemastumaan kerran toisensa perään.Ymmärsin pian, etten ole kirjeenvaihdossa ainoastaan nuoren japanintajan vaan myös runoilijan ja luonnonfilosofin kanssa. 彼女と私はメールを交換し始めました。そして私は、この人物をもっとよく知るようになりました。ヒロコからの便りは、私にとって喜びをもたらし続けています。その鮮やかな表現、目を見張らんばかりの優れたフィンランド語、独創的なみずからの言葉、さらに、彼女の便りに息づく人生哲学に触れるたび、私のなかに喜びが生まれるのでした。そして、わかったのです。私がやりとりしているのは、たんなる翻訳者ではなく、詩人であり、自然哲学者であるということが。
   
Kun sitten tapasin Hirokon, käsitin myös, kuinka tarkkakorvaisesti ja uupumatta hän opiskeli suomenkieltä, näin, miten hän hetikohta vieraan ilmauksen kuultuaan kiirehti tekemään uuden merkinnän pieneen muistikirjaansa. Hänen käännöstyönsä perustana on harras ja sinnikäs perehtyminen tähän meidän kulttuuriimme, kieleemme ja maisemaamme, jotka ovat niin perin erilaisia kuin hänen omansa Hirokon tiedot toisesta maasta yllättävät yhä uudestaan: ヒロコと実際に会って、彼女がいかに細やかに、いかに倦むことなく、フィンランド語を学んでいるかということがわかりました。未知なる表現を耳にすると、彼女はすぐにもその場を駆け出し、小さな手帳に新たなしるしを書きこむのです。彼女の翻訳作業の礎は、彼女のそれとはまるで違う、私たちの文化や言葉や景色に向けられた熱意であり、たゆまぬ思い入れでしょう。異邦の地についてのヒロコの認識には、幾度となく驚かされます。
   
En voisi ajatellakaan lumetonta Helsinkiä enkä jäätöntä merta, jonka ovat talvisin murtaneet uhmakkaasti Sampo, Urho, Otso tai Tarmo. 「雪のないヘルシンキも、氷のない海も、考えられません。その凍てつく冬の海を、割って砕いて果敢に進む、砕氷船のサンポやウルホやオッツォやタルモを思います」
   
Sain kuulla, että Hiroko oli jo japanintanut muutakin suomenkielistä kirjallisuutta kuten Sinikka ja Tiina Nopolaa, Hannele Huovia ja Kari Hotakaista. Ymmärsin, että kääntäminen suomesta japaniksi on Hirokolle kutsumus ja intohimo. Hän kirjoitti: ヒロコが日本語に訳したのは私の作品だけではありませんでした。シニッカとティーナ・ノポラ姉妹、ハンネレ・フオヴィ、カリ・ホタカイネンといった、ほかのフィンランド語の文学作品の翻訳も手がけています。フィンランド語から日本語に翻訳することは、ヒロコにとって天職であり情熱なのです。ヒロコは、ある便りにこう書いています。
   
Voin sanoa, että intoni Suomen kirjallisuuden esittämiseen on ehtymätön, ei koskaan lopu. Ajatukseni lentää aina Lumimaahan. 「フィンランド文学を紹介することへのわたしの情熱は涸れることはありません。これから先も ずっと。わたしの想いはいつだって、雪国へ馳せています」
   
Hiroko Suenobu on keskittyneesti miettinyt omaa työtään ja sen perusteita: ヒロコは、みずからの仕事とその根拠について深く考え続けてきました。
   
Käännän minä jotakin etenevää tavoittaen ja totuutta ja kauneutta uskoen. En tiedä, mihin minä olen menossa, mutta luulisin tietävän, kuinka kuljen ja mitä uskon. Aina saan kiittää, että olen mukana ajatusten kohtaamishetkessä. 「わたしは、進化しつづけるなにかを追い、そして、真実と美しさを信じて、翻訳しています。わたしは、自分がどこへ行くのかわかりません。けれどいかにわたしは進み、なにを信じて進みゆくのか、知っていると思っています。想いが出逢うその瞬間に、自分が関わっているということにわたしはいつも感謝しています」
   
Toisessa viestissään hän kuvaili kääntämistä näillä sanoilla: 別の便りでは、彼女にとって翻訳することとは何なのか、こんなふうに表現しています。
   
Vaikka on ollut vaikeita, ja vaikeisiin joutuisin, hengitän syvään ja kysyn itseltäni uudelleen, miksi minä käännän. Minulle kääntäminen on vihreätä. Se on uutta avautuvaa, kasvavaa ja kehittyvää. En voi olla tuntematta iloa, sen perimmäistä, että se näyttää sykkeessä kukkivan ja ytimessään syntyvän. 「困難で在っても、そして、困難に遭っても、わたしは深呼吸して、ふたたび自分にこう問います。なぜ、わたしは訳すのか、と。わたしにとって、翻訳することとは、緑です。新たなものが開示され、成長し、進化してゆく、緑です。わたしは、喜びを感じずにはいられません。その削ぎ落とされた本質を、脈動から咲き、内から生まれてくるものを」
   
Minä puolestani en voi olla tuntematta iloa, kun kohtaan Hirokon jokaisesta kirjeestä huokuvan äärettömän kunnioituksen elämän eri ilmenemismuotoja kohtaan. Niin tästäkin viestistä: そして私は、ヒロコの便りから放たれる多様な生への果つることなき畏怖に出会うとき、喜びを感じずにはいられません。たとえば、今夏の便りにも。
   
Huomasin, että tänä kesänä laulukaskaita on enemmän. Näen maassa pieniä koloja, kohtaan amberinruskeita luotuja koteloita. Heidän äänensä on yhä kiihtyvää ja kuuluvaa, kuorossa mitä suurinta. Kaikki laulavat maailmankaikkeutensa. 「今年の夏は、蝉がいつになく多いことに気づきました。大地に空いた、たくさんの小さな穴、琥珀色に産み出された空蝉の数々。彼らの声はますます強くなり、加速してゆきます。彼らの斉唱のなんと大きいことか。彼らの宇宙を、彼らは歌いあげているのです」
   
Vaikka siteeraisin mielelläni yhä lisää Hirokon rakastettavia viestejä, lopetan omin sanoin tässä ajatusten kohtaamishetkessä: Hiroko Suenobu on palkintonsa monin kerroin ansainnut ja itse hän on palkinto tämän maan kirjallisuudelle- ja maailmankirjallisuudelle. ヒロコの愛しい便りをまだまだ引用したい気持ちでいっぱいですが、私は、この辺で、想いが出逢うこの瞬間に、みずからの言葉でもって、スピーチを終わりにします。スエノブヒロコは、この賞を授かりうるに値する人物であり、彼女自身こそが、この国の文学に、そして、世界の文学に授けられた賞なのです。
   
Isnäsissä 24.8.2007
Leena Krohn
2007年8月24日 イスネイスにて
レーナ・クルーン(訳 Kirjojen Puutarha)
   

ニュース&特集記事の目次へ   ▲このページのトップへもどる